Eka teksti

Aloitin sitten fiksuna uuden blogin. Siihen onkin aikaa pienen vauvan, esikoiseni, ja koiran kanssa. Toista blogia olen päivitellyt aina käsityöprojektien valmistuessa, lähinnä omaksi huviksi ja hyödyksi. Nytkin tuossa odottaisi pipo ja matto tekemistään. Siivotakin pitäisi. Se on vaan kumma, että kaikkea muuta tähdellisempää löytyy silloin kun pitäis siivota. :D

Vauvapedia -nimi tulee siitä kun pohdin vanhemmuutta ja lapsen tarpeita. Missään ei suoraa kerrota, mitä tulisi tehdä missäkin tilanteessa. Olisikohan helpompaa, jos lapsen hoitoon olisi opas, jonka saisi synnäriltä mukaan. Minut tuntien, jättäisin sen omaan arvoonsa ja tekisin silti asiat "vaikeamman" kautta. Kantapäänkautta opettelu on niin paljon antoisampaa, eikö?

Päivät minulla kuluvat esikoiseni kanssa uusia asioita opetellessa ja ihmetellessä. Kaiken vanhan ja tavallisen kokee uudestaan lapsen kautta. On hauskaa löytää uudet puolet asioista ja katsoa niitä uusin silmin.

Lapsia olen aina halunnut. Tiesin jo pienenä tyttönä, että isona minusta tulee äiti, tottakai. Olen aina ihaillut hyviä kasvattajia: suurperheen äitejä, opettajia, kerhotätejä, joilta äitiys ja ohjaus sujuvat helposti. Haluaisin olla sellainen äiti. Pehmeä ja lämmin.

Meidän pieni vauva on hieman yli 6kk. U:n ollessa parin kuukauden ikäinen aloitimme Vessahätäviestinnän hänen kanssaan. U:n käytöksestä ja eleistä oppi todella nopeasti huomaamaan, milloin oli hätä. Koska en tee mitään puolitiehen, lähdin täysillä tähänkin mukaan. Niinä päivinä, joina olimme kotona, jätin vaipan kokonaan pois, ja kiikutin U:n altaanpäälle pissalle. Eipä kestänyt kauaa, kun aloin palaa loppuun kaiken uuden homman kanssa. Niinpä pissatus jäi. Mies innostui tuosta ja jaksoi kuitenkin unien jälkeen kuljettaa pissalla. Hän käyttää edelleen U:ta pissalla, kun muistaa. Minua hieman kaduttaa.
 Nyt 6kk -iässä meillä olisi potan ostoaika. Jospa nyt jaksaisin opetella, kun arki alkaa olla tutumpaa.

 Vauva-arki on ihanan kamalaa. Joka päivä on herättävä aikaisin, tehtävä asiat aikataulun mukaan ja oltava kiinni toisessa ihmisessä. Tää aiheuttaa ihan varmasti pienen kriisin jokaisessa uudessa vanhemmassa, kun vapaus ja oma-aika vähenevät. Ne hetket kun rakas lapsi hymyilee tai oppii uuden taidon tuovat niin paljon riemua ja onnistumista myös itselle, ettei niitä vaikeita hetkiä jaksa muistaa. <3